Saapuminen vanhaan tuttuun Ilembulaan

Pitkä mutta ongelmaton matka! Kata-serkun ystävällisellä avulla tuliaiset eivät maksaneet KLM lennolla ylimääräistä vaikka ylipainoa oli 31 kg. Kuiva savanni kutsui lenkille, päivä rytmittyi heti vierastalon ruoka-aikojen mukaan. Raikkaat aamut ja illat, iltapäivällä unettava kuumuus. Suomalaisyhteisö mukavan kokoinen, työntekijöitä riittää sairaalaan, orpolaan ja opiskelemaan.
Sairaalassa tuliaiset otettiin kohteliaan kiinnostuneina vastaan. Parasta kaikessa on nuori lääkäri Dr. Kesanta joka toimii synnytyspuolella. Hän on fiksu, osaavainen, halukas oppimaan uutta. Edeltäjäni nuori suomalaisgynekologi Outi Nevalainen oli kaivanut esiin ihan hyvän, Suomesta lahjoitetun, ultraäänilaitteen sairaalan pölyisestä varastosta ja opettanut Dr Kesantalle sen käyttöä. Minun tuomani ultraäänilaite löysi myös paikkansa, sinä on emätinanturi gynekologista tutkimusta varten, helppo, nopea konsti diagnostiikan parantamiseen. Sikiön sydänääniseurantalaite on vähällä käytöllä vielä toistaiseksi ja niitä näytti olevan kaapin ylähylly täynnä, käyttämättöminä vuosia, siinä sarkaa että seuranta saadaan jokaiselle synnyttäjälle ninkuin Suomessa.

Matemalla!

Lauantaina 16.11. jätimme Ilembulan jonkinverran haikein mielin ja matkustimme sairaalan autolla Matemaan. Matka oli pitkä ja kuuma, yli 7 tuntia. Majoituimme suomalaisten aikanaan rakennuttamaan taloon joka on iso ja täkäläisittäin oikein mukava. Talo on ihan hiekkarannalla niinkuin sairaalakin ja Ilembulan savannin sijasta edessämme päilyy aava järvi, rannaton, kuin meri, 40 km leveä ja 600 kilometria pitkä, osa suurta hautavajoamaa Tansanian länsirajalla. Meillä on myös kotihengetär, viehättävä Nuru joka verkkaisesti joutuen hoitaa huushollia ja laittaa hyvää ruokaa toiveittemme mukaan. Täällä on KUUMA, pienikin ponnistus, vaikka tuolilta nousu, saa hien virtaamaan. Pulahtamin järveen virkistää hiukan mutta ei viilennä yhtään, kuin lämmitetyssä paljussa uisi,  mukavaa kylläkin.
Sunnuntaiaamuna pyhämekko päälle ja kirkkoon. Siellä oli paljon laulua ja tanssia, liturgia ja saarna ja kolmesti kolehti. Jossakin välissä meidät 4 valkonaamaa esiteltiin kirkkokansalle.
Maananaina aloitettiin työt. Aamumeeting mistä ei ymmärretty juuri mitään, oli lähinnä sisälukuharjoitus englannin kielellä. Sitten aamuhartaus josta ei myöskään ymmärretty mitään mutta veisasin mukana swahiliksi kun virren nuotti oli tuttu.
Töihin olikin sitten odotettua helpompi solahtaa. Synnyttäneet ja raskaana olevat kiersi Dr. Elias, oikein mukava, huumorintajuinen kollega. Potilashuoneet ovat erittäin ahtaat, jopa 8 sänkyä samassa huoneessa niin että keskelle jää kapea käytävä. Monenlaisia potilaita, onnellisia tuoreita äitejä, seassa myös lapsensa menettänyt, pahasta kohtutulehduksesta toipuva nuori äiti joka sairastui synnytyksen jälkeiseen psykoosiin.
Kiersimme myös lastenosaston, kovin eksoottista minulle, osa lapsista vakavasti sairaita, osalla hankalia murtumia. Myös malariaa aika monella.
Omaa työtäni sain tehdä lukkojen takana olevassa Dr. Schimanowskin kansliassa. Siellä on gynekolginen tutkimuspöytä, spekuloita ja pieni valo sekä vatsa-anturilla varustettu ultraäänilaite. Sairaalan 2 muusta ultraäänlaitteesta on varastettu anturit--mihinköhän niitä voro on tarvinnut. Hiukan hankaloittaa sähkön puute, joka kerta joudutaan erikseen pyytämään sähköä generaattorilta ja se viipyy.... mutta olen kovin tyytyväinen siitä että saan potilaat tutkittua melko kunnolla. Kotimaassa gynekologit selviävät vähillä laboratoriotutkimuksilla, täällä näyttää selviävän ilman niitäkin. Ensi viikoksi järjestin jo leikattavaakin!
Matema-aika on siis alkanut hyvin, paremmin kuin ennalta arvelin.

Matemalla!

Lauantaina 16.11. jätimme Ilembulan jonkinverran haikein mielin ja matkustimme sairaalan autolla Matemaan. Matka oli pitkä ja kuuma, yli 7 tuntia. majoituimme suomalaisten aikanaan rakennuttamaan taloon joka on iso ja täkäläisttäin oikein mukava, ihan Matema- eli Njassajärven rannalla. Kylä on pieni ja etukäteistiedon mukaan 'noisy' ja niinhän se oli. Ei liikenteen meteliä, ei remuavia ihmisiä mutta kukonlaulu alkoi jo pimeän aikaan. Sairaala on myös pieni mutta toimiva, synnytyksiä noin 600 vuodessa, sektioita paljon vähemmän kuin Ilembulassa. Kaksi nuorehkoa mieslääkäriä, Charles ja Makasita hoitivat hommat mennen tullen, samaan tyyliin kuin ennen kunnansairaalan yleislääkärit Suomessa. Lisäksi oli saksalainen lääkäri Heinke Schimanowski, perusteellinen opiskelijoiden kouluttaja, naapurimme hiekkarannalla. Kotihengettäremme Nuru laittoi ruokaa ja siivosi. Menimme Mateman sairaalaan erityisesti siksi että anestesiologi Mervin piti avata teho-osasto mille oli muutama vuosi aiemmin rakennettu oma rakennus sairaalan läheisyyteen rannalle ja tarvikkeet odottivat kontissa mutta henkilökuntapulan takia (sairaalalla ei varaa palkata lisää väkeä) osasto jäi avaamatta. Sen sijaan Mervi toimi anestesialääkärinä ja sairaalan ainoa anestesiahoitaja, kovin uupunut liiasta työstä, sai ansaitsemansa vapaan.

Menneitä muistellen

Olin tosi hämmästynyt kun löysin tämän torsoblogin täältä. Oli niin paljon nettiongelmia ettei blogin kirjoittamisesta tullut silloin mitään. Kolme viikkoa Ilembulassa ja 3 viikkoa Mateman sairaalassa sujuivat mukavasti, työn tulokset eivät yltäneet siihen mitä toivoimme mutta toivottavasti jotain hyödyllistä kuitenkin tuli tehtyä. Meitä oli 3 lääkäriä, anestesiologi Mervi ja nuori kollega Petra minun lisäkseni ja Ritu oli meidän seuralainen ja ajoittainen kotihengetär, Ilembulassa myös orpolassa työssä. Matemalla oli erilaista kuin Ilembulassa, 30 asteinen järvi jonka beachilla talomme oli. Siellä muutama paikallinen taitava kollega joiden monipuolista työskentelyä ihailin. Taisin jäädä Afrikkakoukkuun 😄.