Matemalla!

Lauantaina 16.11. jätimme Ilembulan jonkinverran haikein mielin ja matkustimme sairaalan autolla Matemaan. Matka oli pitkä ja kuuma, yli 7 tuntia. Majoituimme suomalaisten aikanaan rakennuttamaan taloon joka on iso ja täkäläisittäin oikein mukava. Talo on ihan hiekkarannalla niinkuin sairaalakin ja Ilembulan savannin sijasta edessämme päilyy aava järvi, rannaton, kuin meri, 40 km leveä ja 600 kilometria pitkä, osa suurta hautavajoamaa Tansanian länsirajalla. Meillä on myös kotihengetär, viehättävä Nuru joka verkkaisesti joutuen hoitaa huushollia ja laittaa hyvää ruokaa toiveittemme mukaan. Täällä on KUUMA, pienikin ponnistus, vaikka tuolilta nousu, saa hien virtaamaan. Pulahtamin järveen virkistää hiukan mutta ei viilennä yhtään, kuin lämmitetyssä paljussa uisi,  mukavaa kylläkin.
Sunnuntaiaamuna pyhämekko päälle ja kirkkoon. Siellä oli paljon laulua ja tanssia, liturgia ja saarna ja kolmesti kolehti. Jossakin välissä meidät 4 valkonaamaa esiteltiin kirkkokansalle.
Maananaina aloitettiin työt. Aamumeeting mistä ei ymmärretty juuri mitään, oli lähinnä sisälukuharjoitus englannin kielellä. Sitten aamuhartaus josta ei myöskään ymmärretty mitään mutta veisasin mukana swahiliksi kun virren nuotti oli tuttu.
Töihin olikin sitten odotettua helpompi solahtaa. Synnyttäneet ja raskaana olevat kiersi Dr. Elias, oikein mukava, huumorintajuinen kollega. Potilashuoneet ovat erittäin ahtaat, jopa 8 sänkyä samassa huoneessa niin että keskelle jää kapea käytävä. Monenlaisia potilaita, onnellisia tuoreita äitejä, seassa myös lapsensa menettänyt, pahasta kohtutulehduksesta toipuva nuori äiti joka sairastui synnytyksen jälkeiseen psykoosiin.
Kiersimme myös lastenosaston, kovin eksoottista minulle, osa lapsista vakavasti sairaita, osalla hankalia murtumia. Myös malariaa aika monella.
Omaa työtäni sain tehdä lukkojen takana olevassa Dr. Schimanowskin kansliassa. Siellä on gynekolginen tutkimuspöytä, spekuloita ja pieni valo sekä vatsa-anturilla varustettu ultraäänilaite. Sairaalan 2 muusta ultraäänlaitteesta on varastettu anturit--mihinköhän niitä voro on tarvinnut. Hiukan hankaloittaa sähkön puute, joka kerta joudutaan erikseen pyytämään sähköä generaattorilta ja se viipyy.... mutta olen kovin tyytyväinen siitä että saan potilaat tutkittua melko kunnolla. Kotimaassa gynekologit selviävät vähillä laboratoriotutkimuksilla, täällä näyttää selviävän ilman niitäkin. Ensi viikoksi järjestin jo leikattavaakin!
Matema-aika on siis alkanut hyvin, paremmin kuin ennalta arvelin.